"Hipit studiossa"

Käykäähän tarkistamassa, mitä hipit saavat aikaisiksi, vai saavatko?

"Muistijälkiä"

Taas meni viikko sellaisella vauhdilla, ettei konetta tarvinnut hupihommiin availla, joten palataan ajassa viikon verran taaksepäin.

Torstaina Imatralla oli teemana "Souled Blues". Ike Turner oli peruttanut esiintymisensä paria päivää aiemmin, joten Ikeä paikkamaan oli saatu Erja Lyytinen ja Dave Lindholm & The Daltons.

Ennen kuin Shemeikia Copelandin orkesteri saapui tsekkaamaan, mulle jäi aikaa treffata Helsingistä Imatralle palanneita vaimoa ja poikaa. Konsta pääsi Pefun opastuksella kokeilemaan Hog1000:sta ja valojen välkyttelyä, oli varmasti pikku-ukolle päivän kovin juttu. Tässä on iskä vähän kelaillut, että täytyy hoitaa pojalle nuorena yliannostus kaikkiin ääni- ja valolaitteisiin, niin ymmärtää vanhempana lukea itselleen oikean ammatin, esim. lääkärin hommat kävisi isälle ja äitille hyvin ;-).

Ensimmäisenä tsekkaamassa kävi Shemeikia Copelandin bändi. Ei omia seppiä matkassa, joten pientä puhdehommaa tiedossa. Orkesterin hanut olivat todella leppoisaa porukkaa ja soinnintarkistus meni todella helposti. Keikallakin taisi tulla meikäläiselle jopa yksi tilaus lavalta, kun kosketinsoittaja siirtyi soittamaan seisaalteen, niin kävin heittämässä Maxin kulman alle kakkosnelosen pätkän. Kaikinpuolin kiva meininki, mutta aika kaukana blues rupesi olemaan noitten musasta, enemmänkin matsku oli sellaista soulfunkpopbluesia, mutta tuntuihan tuo uppoavan.
Myös Dr. Helander & His Medicine Men kävivät tarkistamassa soinnin. Itse Helander oli mulle uusi tuttavuus, mutta bändissä oli monta tuttua naamaa, mm. Kuloniemi, Pratskin, Leevi Leppänen, joten pätevää raporttia oli luvassa.
Illan aloitti Erja Lyytinen, jolle oli varattu harmittavan vähän vetoaikaa, tuota kun olisi kuunnellut pidempäänkin. Lyytinen on selkeästi meikäläisen TOP5:ssa, kun puhutaan suomalaisista blues-kitaristeista.
Toisena vuorossa tuo Dr. Helander & co. ja pätevää raporttia saatiin, tosin mitään mieleenpainuvaa ei tuolla keikalla tosin ollut.
Kolmantena lavalle nousi Dave & The Daltons. Nopea linjatarkastus ja Dave dobron kanssa lavalle. Dave kyllä lunasti paikkansa Turnerin paikkaajana täydellisesti. Henk. koht. ei paljon Iken tuotanto käynyt mielessä, kun Dave louhi aluksi soolona "helmiä" ja kun Daltons astui kehiin, niin peli oli selvä. En muista, että olisin voinut aiemmin puhua suomalaisen bändin ja AC/DC:n tai ZZ Topin kompista samassa lauseessa :-) Suosittelen lämpimästi.
Pääesiintyjänä veti tuo edellämainittu Shemeikia Copeland, mutta allekirjoittaneen huippuhetket koettiin kyllä tuolla Daven keikalla.
Vähän selkääntaputtelua ja Sedulan kautta nukkumaan.

Perjantai 6.7 "Funk Candies"

Puoliltapäivin tonteille odottelemaan Candy Dulferin ryhmää. Orkesteri on tällä hetkellä Euroopan-kiertueella, joten poppoo karautti tonteille peräkärryllä varustetulla nightlinerillä. Joka tontille oli myös oma ukko, siispä sai keskittyä tarjoiluhommiin ja käyttökoulutuksen antamiseen. Monitoriseppä veti nimittäin ensimmäistä kertaa Digidesignin Venuella, mutta taas tuli todistettua miten matala on kynnys ottaa tuo bulsa haltuun, vaikka oli sekaisin IEM:iä ja kulmia.

Toisena tsekkamaan saapui legendaarinen Defunkt, melkein alkuperäisessä kokoonpanossa. Ihan törkeän kova meininki jo tsekissä. Eivät tuoneet omia seppiä, joten pääsin ihan itse vetelemään. Tuon keikan olisi mielellään miksuttanut uloskin päin.

Aloitusvuoro oli tällä kertaa Nils Landgrenilla & UMO:lla. Landgren oli mulle tuntematon nimi, mutta kun tuossa vähän penkoi taustoja, niin kyllähän herran soittoa on tietämättään tullut kuultua aika monella levyllä. Herra on soittanut yli 500:lla albumilla, (mm. ABBA, Hancock, Randy Crawford, yms.). Veto oli hyvä lämmittely Defunktille ja Dulferille.
Defunkt veti sellaisen keikan, että täytyy aloittaa orkesterin levyjen metsästys. Respect!
Candy Dulfer oli henk. koht. viikon odotetuin artisti. Candy oli Imatralla edellisen kerran muistaakseni 1997. Tuo keikka on ollut meikäläisen TOP1:nen Imatralla nähdyistä vedoista, ja vähän jännitti, että onko aika kullannut muistot meiningistä. Onneksi pelko oli turhaa, aivan järjettömän tiukkaa tykitystä alusta loppuun. Vielä kun orkesterista varmaan puolet on vaikuttanut Princen bändissä, niin biiseistäkään ei ollut pulaa. Ehdottomasti paras ilta! (Prince muuten vetää 21 keikkaa Lontoossa Plasan aikoihin, täytyy varmaan aloittaa lippujen metsästys)

Pari kaljaa, jonka jälkeen vielä Pefun ja Matiaksen viinikoulun osa1: "Älä nauti puna-/valkoviiniä näin" ;-)

Lauantai 7.7 "World Final"

Viimeiseen koitokseen saapui viinikoulun jäljiltä nuutunutta porukkaa. Onneksi asiakkaina oli ymmärtäväinen Jaimaica-orkesteri, tuota ryhmä ei nimittäin paljoa puristellut. Bändin tyypit oli todella mukavia, ainoastaan tourdamageri ja etupään hahmo olivat ainoat "väsyneet" (taisivat vetää eri lääkityksellä kuin bändi). Muuten hyvä veto, mutta FOH-hanu oli mieltynyt "Kari Tapio"-tyyppisiin efektointeihin, joita seppä myös viljeli ansiokkaasti useisiin instrumentteihin. Efekteistä aiheutuneita kiertoefektejä voisi varmaan kuvailla sanoilla "mielenkiintoinen" ja "ei haluttu".

Toisena tsekkaajana oli Unkarilainen Djabe. Aika hämärää hämmennystä, mutta erittäin mielenkiintoinen veto. Taas tuli sellaisia instrumentteja joita meikäläinen ei ollut aiemmin nähnytkään. Tuolla keikalla muistui taas mieleen, että rumpali voi tuplapedaalilla soittaa muutakin kuin nopeasti ja paljon ;-)

Illan aloituksena oli IBBF:n 25v. juhlatilaisuus. Puheita, viirien jakoa yms. (Maukalle onnittelut IBBF-viiristä!), Orkesterina toimi IBBF Special Band, josta ei sen enempää...

Djabe aloitti illan erittäin hyvällä vedolla, jonka jälkeen lavalle nousi Septeto Nacional. Orkesterilla oli oma etupään mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, joten sain ajo-ohjeet tulkin välityksellä, joten ei muuta kun soittajat lavalle ja show käyntiin. Veto oli varmaan diggareille mieleen, mutta itse kuuntelisin tuollaista mieluummin jossain Havannan terassilla, Mojito kädessä.
Jamaica All Starsilla oli kunnia päättää vuoden 2007 festari. Hyvä oli meininki, vaikka itselläni alkoi olla havaittavissa pientä taisteluväsymystä.

Illan päätteeksi jo perinteeksi muodostunut Jackson Brownen "Load Out" ja yhteiskuva, jonka jälkeen hanskat käteen ja kamat nippuun. Kuudelta tonteille saapui vaihtomiehet, siispä itse sai siinä vaiheessa painua pehkuihin, joten eipä tarvinnut lava-/alumiinirettelöihin osallistua.

Sunnutaina olisi ollut vielä loppubileet, mutta velvollisuudet odottivat ja jouduin skippaamaan nuo kinkerit.

Lämpimät kiitokset vielä kerran kaikille ystäville ja kavereille, jotka olitte mukana "rikoksessa", oli nimittäin mukavaa. Päivitän vielä kuvakimaran ja kamarunkkaus osion, kunhan pääsen hieman nopeamman yhteyden ääreen. Niin, ja kävinhän tuossa miksaamassa pari keikkaa Johnsoneita, joten noistakin on raporttia luvassa.

p.s. tuossa pöydällä odottaa iso vadillinen tänään poimittuja kanttarelleja, mitähän tekis...

"Kaikki musiikki on paskaa, paitsi Jazz..."

Keskiviikko aamuna saavuimme tontille heti kahdentoista jälkeen odottelemaan Rich Shemaria Jam Sessionia tsekkaamaan, eivät sitten jaksaneet tulla...

No meillä jäi hyvää aikaa viritellä kattaus Vanguard Jazz Orchestraa varten. Orkesterilla oli oma ääniseppä mukanaan, joka oli ollut ennakkoon erittäin huolissaan hommien toimivuudesta, mutta viimeistään telttaan saavuttuaan taisi epäluulot karista. Vaikka meillä on täällä erittäin kattava kokoelma erillaisia mikkejä, niin herralla oli mukana vielä muutamia omia sieppoja. Neumannia, Beyerin M500:sia, Oktavaa yms. Oli nimittäin aika vakuuttava mikkikattaus käytössä livehommiin.

Itse orkesteri oli varmasti yksi kovimpia Big Bandeja joita olen kuullut, harmi vaan kun soittivat sellaista jazzia josta en ymmärrä yhtään mitään, tosin enhän minä kyllä ymmärrä mitään mistään muustakaan jazzista...

Illan aloitti Mr Fonebone feat. Ingrid Jensen, siis Rissasen Antin bändi. Antti toimii Imatra BB:n kapuna ja soittaa todella monessa proggiksessa. Antilla taitaa olla viikon aikana festareilla "vain" 11 keikkaa. Taas oli varmasti hyvää soittoa, mistä meikäläinen tosin jälleen kerran oli ulkona kuin lumiukko.

Vanguard veti varmasti diggareita miellyttävän keikan, vaikka itse joutui keskittymään lähinnä hereillä oloon.

Viimeisenä vuorossa oli tuo tsekin skipannutRich Shemaria, eikä noita poppareita kiinnostanut vaihdonkaan aikana tulla tsekkailemaan kamojaan, joten pitkä päätyyn ja perään! Kai tuo kuitenkin jotenkin klaarattiin ja jami sessiohan se oli. Martti Metsäkedon sanoin, "jazz-musiikki on täynnä yllätyksiä!".

Seuraavaksi onkin tarjolla Bluesia.

p.s. tuon otsikon jatkonhan te tiedättekin... ;-)

Alla keskiviikon kesäpoika Pefu

"Swing Masters"

Tiistai jatkui voitokkaan beach volley matsin jälkeen swingin merkeissä. Sandviken BB oli ainoa bändi joka tuli tsekkaamaan, joten meillä oli erittäin leppoisa iltapäivä. Tosin teltalle saavuttuamme saimme kuulla ikävän uutisen, Ike Turner oli peruuttanut keikkansa terveydellisistä syistä. Damn! Tuohon Iken keikkaan olin jopa koittanyt henk.koht. psyykata, koska herrasta ja orkesterista on täällä kerrottu kaikenlaisia tarinoita, mutta ei siita sen enempää.

Ruotsalaiset tuuttasivat hyvällä tatsilla Count Basien matskua, mutta 90min. setit alkaa ainakin monitoritontilla puuduttamaan.

Toisena vetovuorossa oli Big Chris Barber Band englannista. Tuo herra Barber on ollut perustamassa mm. Marquee-klubia ja Readingin festivaalia. Ikää herralle on kertynyt 76, joten kai tuohon ikään on ehtinyt tekemään kaikenlaista. Ryhmä koostui pääasiassa muutenkin jo vähän vartuneemmista herrasmiehistä, joilta sain erittäin selkeät ajo-ohjeet, niinpä mikäs tuossa oli miksutellessa, oli muutenkin todella timmi bändi. Jos oikein hakemalla haetaan huonoja puolia, niin tuon "When the Saints Go Marching In" biisin voisi laittaa jollekin mustalle listalle.

Barberin Orkesterilla oli mukana omat etupään jampat, joista toinen olikin tuttu mies muutaman vuoden takaa (oli viimeeksi Imatralla vuonna 2005 Dutch Swing College Bandin mukana), tosin hahmo oli edellisellä kerralla miksaamassa, mutta tällä reissulla hänet oli alennettu valomieheksi. Kaverilla oli edellisellä kerralla mukanaan kiinalaisia kond.laulumikrofoneja, joissa oli 1"kapseli. Mikit olivat rumia, mutta todella hyvän kuuloisia ja maksoivat siihen aikaan n. 70-80€ kpl, harmi kun noita ei ole tullut vastaan, koska noita voisi muutaman hankkia itsellekin.

Illan päätösaktina toimi Antti Sarpila Swing Band feat. Johanna Iivanainen. Jotenkin tuosta Johannan esiintymisestä tulee mieleen Amelie leffan päähenkilö. Which was nice. Muuta tuosta nyt ei pysty sanomaan, paitsi kenties maininta vahvasti läsnä olleesta myötähäpeän tunteesta välispiikkien aikana ja taas se hiton "When the Saints..."

Tällä hetkellä lavalla soittaa Mr Fonebone, mutta näistä lisää huomenna.

p.s. alla maailman vahvin mies Sammio. Pikku-Ville komppaa.


Mailapojat Matias ja Jusbaum.

"Unchained Tempo"

Päivä alkoi hieman nahkeasti, syy siihen taisi olla kuitenkin Viltsun ja Röningin kanssa pidetyssä "kokouksessa". Olisi täytynyt tarkistaa ryyppykaverilaskurilla, että kenen kanssa noihin hommiin kannattaa lähteä...

Aamulla oltiin kuitenkin 10.30 Kengurumeininkiä vastassa, kun olin luvannut kundeille Tools-taltioinnin keikasta, lisäksi keikka kuvattiin. Tuo orkesteri on kyllä lastenbändeistä ihan ykkönen, äijät myrkyttää ihan mahtavasti heviklassikoilla omia biisejään ja onhan bändi kasattu ihan ykkössoittajista. Lastentapahtuman kuitenkin aloitti taikurit, jotka ovat olleet muistaakseni useampana vuonna ko. tapahtumassa, ainakin muistin kaikki temput ja sketsit (olivat nimittäin sen verran heikkoja). Esitys oli muutenkin sitä luokkaa, että omaa lastani en haluaisi päästää "apuriksi" lavalle.

Kengurut onneksi pelastivat tapahtuman hyvällä keikalla. Tosin itse kämmäsin tuon taltionnin, nimitäin bändin kovolle tarttui ainoastaan sessio, mutta audioraidat jäivät meidän Maciin, enkä tietenkään tarkastanut levyn sisältöä, kun annoin sen takaisin bändille. No onneksi filut on tallessa meidän koneessa ja saan ne hoidettua perille viimeistään Helsinkiin palattuani.

Koska Breadmachine ei tullut tsekkaamaan, niin tuohon jäi hyvää aikaa hoidella taas oikeita töitä.

Mamba on ollut aina erittäin helppo asiakas meikäläiselle. Jussi ja Manninen tuli miltei kokonaan omalla lavakattauksella, joten mun ei tarvinnut tarjoilla kuin yksi nurkkaryhmä Vesalle.

Viimeisenä tarkistukseen saapui Nat Newborn Big Time, orkesteri joka soittaa tuttuja koti- ja ulkomaisia rock klassikoita Paul Ankan, Pat Boonen ja Richard Cheesen hengessä. Solistinahan tuossa toimii Luttisen Visa, joka on tuttuja Gebardi hommista ja mahtavat arrit on vääntänyt Tiittasen Erno. Muutenkin tuo orkesteri koostuu ihan A1-soittajista, joten itse olisin halunnut nähdä orkesterin soittavan toisessa slotissa. Ilta kuitenkin alkoi todella hyvällä meiningillä, vaikka asiakkaat vasta valuivat sisälle. Lisäksi sain luvan Tools-taltiointiin, joten nyt on asiallista matskua noihin Venue-demoihin.

Seuraavana vuorossa oli Mamba. Tuossa kun ei hommia ollut, niin jäi aikaa päivittää blogia ja sivusilmällä tarkastella meininkia, paljon oli taas tuttuja soittajia remmissä.

Viimeisenä oli vuorossa Breadmachine feat. Emma Salokoski, Tuomari Nurmio ja Roni Martin. Orkesteri ei ollut päivällä tsekissä, eikä kyseisestä orkesterista muutenkaan tuntunut olevan kenelläkään mitään tietoa, joten vähän jännitti, että mitä sieltä tulee. Vaihto saatiin sujumaan ihan ok, mutta orkesterin vedosta ei voi paljoa kommentoida, paitsi että Emma ja Hande olivat loistavia.

Pari kepua ja spekulointia, nopsaan nukkumaan.

Tänä aamuna olikin niin mahtava keli, että päätettiin lähteä rantsuun uimaan, varsinkin kun kaksi ensimmäisenä tsekkaavaa bändiä olivat ilmoittaneet skippaavansa vuoronsa, siis aikaakin jäi kivasti. Rantsussa saatiin vielä lentopallo, joten pääsimme ottamaan hien pintaan beach volleyn merkeissä ennen uimista. Voi luoja, että me pestiin Jusbaumin kanssa meitä vastaan pelanneet Juha "Backline Chief" Ruusunen ja Tuomas "Logistiikkapäällikkö" Husu. Kundeilla ei ollut mitään jakoa, haluavat vielä kuulemma revanssin. Any time...


Nyt täytyy palata hommiin, jatketaan tästä myöhemmin.

"Finn Hits"

Eilisen päivän teema oli "Finn Hits" ja esiintyjinä oli Kari Tapio & Imatra Big Band, Anne Mattila, sekä Menneisyyden Vangit. Siis leppoisa päivä oli tiedossa, tosin aamu-unet torpeedoi kymmeneltä alkanut Jumalanpalvelus, onneksi Menkkarit skippasivat tsekkinsä, joten pääsin elpymään hetkeksi ja "treffeille" vaimon ja pojan kanssa.

Ensimmäisenä soinnin tarkastukseen saapui Mattilan orkesteri, joka paljastui erittäin mukavaksi ryhmäksi. Miksaamassa heillä oli Heikkilän Timppa, joka oli jo lauantaina Monsteriserin matkassa. Timppa on käynyt tuuraamassa meikäläistä Monrepoon keikoilla silloin kun oon ollut jumissa jossain muualla. Hyvät oli soundit.

Soittivat muuten tsekissä Huey Lewis and the Newsin "Power of Lovea" ja jostain muistin syövereistä palasi mieleen Tapani Kansan käännös kyseisestä biisistä "Rakkauden tosi". Jos ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan tuohon käännösten helmeen. nimim. "Haukka pois, kyyhky tilanteeseen!"

Mattilan jälkeen vuoroon tuli Imatra BB ja Kari Tapio. Artistilla oli iskias tosi pahana, joten oli ilmeisen hilkulla koko keikka, mutta hienosti Klabbi toimitti treenit, vaikka pahalta tuo vaiva vaikutti. Onneksi itsellä ei ole vielä ollut tuollaisia vaivoja.

IBB:n keikka oli varmasti kohderyhmälle mieleen ja eipä tuosta artistista paljoa iskiakset päällepäin näkyneet.

Seuraavana lauteille nousi Anne Mattila. En tiedä mikä on, mutta Cinderellassa vietettyjen vuosien jälkeen mun on ollut aika hankala sietää ko. genren matskua, siis tuollaista poppishudaa. Kansaan työ kyllä upposi.

Viimeisenä esiintyi Menkkarit. Sakke, Sumppi ja lopput crewistä saapuivat hyvissä ajoin tontille omine tiskeineen, joten jäi vaihdella kuulumisia. Tosiaan tossa oli varmaan mennyt toista vuotta, kun viimeeksi olin Sakkea nähnyt, ei vaan olla osuttu samoille keikolle, mikä on ollut harmi. Menkkarien kanssa tuli noina laivalla vietettyinä vuosina pidettyä erittäin ikimuistoisia sessioita erillaisissa aktiviteeteissä, joista ei tässä sen enempää ;-)

Keikka oli leppoisa ja jengi diggasi, joten tuon jälkeen oli hyvä kumauttaa gongia ja lähteä ulkoilemaan. Juu, ja pidettiinhän me pienimuotoinen kokouskin Kahvila-orkesterin tekniikan kanssa. Aamuksi oli tosin tiedossa lastentapahtuma ja Kengurumeininki...

Ja sitten jotain muuta. Oon tuossa miettinyt millä perusteilla nuo lampputytöt valitsevat värimaailman eri biiseihin, niinpä eilen Pefu ja Wsq paljastivat oman randomgeneraattorinsa. Kundeilla on korvatulppa-automaatti, joka sylkee erivärisiä Eareita. Homma toimii siis niin, että spiikin aikana pyöräytetään tulpa ulos masiinasta ja tulppasta katsotaan seuraavan biisin väri. Äijät on neroja!




p.s. alla festivaalin tuotantopäällikön Pikku-Ville päikkäreillä.

Feel the Famous Imatra Spirit!

Terveiset täältä Imatran Big Band Festivaalien monitoritontilta. Kolmas ilta on juuri starttaamassa Kari Tapion ja Imatra Big Bandin voimin, jonka jälkeen lavalla on Anne Mattila & Mistral ja illan huipennuksena on Menkkarit. Tänään olisi kylällä myös Zen Cafe, mutta se jää multa näkemättä. Kenties yritämme järjestää jonkinlaisen "gogouksen" kahvila-orkesterin timantinkovien teknikoiden kanssa...

Tosiaan, festarit ovat alkaneet varsin tyylikkäästi jo edellisvuosilta tutuksi tulleella torilla, joka on talven aikana rakennettu täysin uusiksi. Alueelle on tehty pengerryksiä, kiveyksiä, istutuskaukaloita yms. ja tanssilattiana toimii suuri allas, joka toimii muuna aikana suihkulähteenä tai jonain. Lisäksi tontille on tehty kaivoihin putkitus kaapelointeja varten, mikä helpottaa etupään letkutusta merkittävästi. Alkuun tosin oli pieni pelko, kuinka uusi puisto toimii festarialueena, mutta eilen lauantaina, kun tupa oli täysi, hävisi epävarmuudet totaalisesti. Alue pysyi selkeänä ja miltei joka puolelta oli hyvät näkymät lavalle. Which was nice.


Mutta ajassa taaksepäin. Saavuimme Siiralan Maukan (Maukka on festivaalin monivuotinen etupään päällikkö) kanssa pelipaikoille keskiviikkona, kun yksi rakennuspäivä oli jo takana. Kundit nimittäin kasasivat lavan ja alumiinin jo tiistaina, joten niihin rettelöhommiin ei tarvinnut osallistua. Myös Jusbaum Jauhiainen ja Matias Harju (festareiden armoitettu lavapartio) ja Markus Moving Lightistä, sekä kamat Soundatasta ja Movarista oli jo tonteilla odottamassa toimintaa, siispä omat kamppeet nopeasti Cumulukseen (joka saa toimittaa kodin virkaa seuraavat 1 1/2 viikkoa), ja töihin. Keskiviikona saatiinkin stereo roikkumaan ja tiskit paikoilleen. Koska rakennusaikataulu vaikutti jouhealta, niin sitä joutikin "kotiin" lataamaan akkuja tulevaa koitosta silmälläpitäen, ja tämä tapahtui kulkematta ravitsemusliikkeen kautta.



Torstai aamu aloitettiinkin jo yhdeksältä kytkentä puhteilla, jonka jälkeen odoteltiin valotyttöjen (Pefun ja Wsq:n) viimeisiä tuikkuja trussiin, jotta saatiin ajettua linjat oikeaan korkoon, jotta päästiin PA:n vireytys puuhiin. Kyllä tuokin homma muuttuu jatkuvasti iisimmäksi, meillä on käytössä Dolby Laken prosessori ja tablet-PC, joilla hoidetaan koko PA-järjestelmän tasot, ekvalisointi ja viiveet. Siispä PC kainaloon ja tupaa kiertämään. Mahtavaa, kun kuulee muutokset välittömästi, eikä tarvitse juosta aina etupäähän ruuvaamaan prossua ja takaisin kuuntelemaan osuiko vai ei. Vielä kun olisi langaton mittamikki... Hommaa kuitenkin hidasti huomattavasti muut toimet jotka olivat teltassa käynnissä. Voi luoja, miten kova meteli tulee rullakoista ja pumppukärryistä, kun niillä jyrätään tuollaisella pihakiveyksellä, lisäksi polttomoottorikäyttöinen nostokori ei ainakaan vähennä taustamelua.

Kun saimme Maukan kanssa stereot soimaan kumpaakin miellyttävällä tavalla, oli aika siirtyä omalle tontille monitorimaailmaan, jossa odotti 16kpl d&b:n Maxeja, 4kpl C4 subia ja pari Nexon PS15:sta. Noista saikin kasattua varsin mallikkaan monitorointijärjestelmän, lisäksi mulla on käytössä tc electronicin EQ-Station, jolla hoitelen perusvireen nurkille ja sidefilleille, lisäksi tuossa on remotena toimiva graafinen eq, joka toimii omilla tiskeillä vetelevien vierailijoiden eq:na.

Perjantaina jäi vielä aikaa tehdä hienosäätöjä ennen ensimmäistä soundcheckiä. Kytkin etupäässä olevaan Digidesignin Profileen tc:n System6000:sen ja D2:sen, sekä Bricastin M7:n, jos vaikka joku vieraileva seppä haluaisi käyttää ulkoisia myllyjä noiden plugareiden sijaan.

Ensimmäisenä saapui tsekkaamaan Osmo's Cosmos, joka oli vahvistettu Imatra Big Bandin puhaltajilla, perkoilla ja kiippareilla. Osmoilla oli crew mukana, mutta poppareiden käyttäessä korvamonitoreja, mulle jäi hommaksi tehdä monitorointi BB:lle, mukavaa.

Seuraavana lavalle tuli the Commitments. Todella mukavaa ryhmää, eikä heillä ollut omia seppiä matkassa, joten taas pääsi hommiin. Tsekki meni todella kivuttomasti siihen asti kunnes päästiin trumpetti kanavaan. Hahmo suostui vetämään ainoastaan 414:seen, mikä oli ok, mutta kun ruvettiin tilamaan huomattavaa boostausta 8kHz:in päälle ja lisäksi aivan tolkutonta äänenpainetta, niin meikäläisellä rupesi pukkaamaan jo hieman hikeä pintaan. Kaiken tuon lisäksi tyyppi puhalsi todella kaukaa mikkiin. Tsekistä kuitenkin selvittiin ilman henkilövahinkoja.

Viimeisenä tsekkasi illan aloittava Happoradio, joilla oli oma monitorikioski lavalla, joten mulle ei jäänyt kuin tarkkailu hommat. Tämän jälkeen nopeat sapuskat ja diggailemaan Happoradiota. Kuljun Ville otti erittäin mallikkaasti Profilen haltuun, vaikka taisi nähdä tiskin ensimmäistä kertaa. Teltta vain oli vielä tuohon aikaan harmittavan tyhjä.

Sitten tuli vuoroon Commitments, kaikki hienosti, paitsi trumpetisti halusi jatkuvasti pilliään kovemmalle. Rupesin epäilemään nurkan kuntoa, mutta kyllä sieltä tuli erittäin tanakasti ja sen näki myös muitten soittajien naamasta. Loppukeikasta trumpetistikin kävi kuittaamassa, että kaikki ok (jälkikäteen selvisi, että puhaltajalla oli jonkinlainen "viremittari" trumpetissä, joka ilmeisesti otti signaaleja muista instrumenteista ja siksi sinne nurkkaan piti saada niin paljon tökyä Lisäksi en ole ennen nähnyt jamppaa, joka lämmittelee ennen vetoa "how to warm up" lapuista. About sama kun minä ostaisin "haircut for dummies" kirjan ja ryhtyisin parturiksi. Sakset mulla jo onkin ;-) ). Muuten bändin veto oli erittäin viihdyttävä, solisti nyt ei ollut ihan Andrew Strong, mutta mukana oli rumpali ja kitaristi leffan orkkisbändistä ja toinen köörimimmeistä on laulanut myös leffan soundtrackeillä. Yleisö oli myös erittäin hienosti messissä. Nice.

Viimeisenä lauteille nousi Osmo's Cosmos antaen viimeisen silauksen loistavalle illalle. Onnistuin vielä viihdyttämään itseäni vetämällä muutamia välispiikkejä huulisynkassa bändin kanssa (olen viimeksi työskennellyt orkesterin kanssa vuonna 2000), hullulla on tunnetusti halvat huvit.

Pienet skoolailut ja nukkumaan.

Koska Apulanta ei tullut lauantaina tsekkiin, niin mulle jäi aikaa askarrella Pro Tools pystyyn. Tuo Digin livetiski on kyllä erittäin mahtava, HD-kortilla saat tiskin toimimaan interfacena Toolsille. Samoin voit palauttaa matskun Toolsista tiskiin esim. virtuaalitsekkiä varten.

Ensimmäisenä orkesterina äänentarkistukseen saapui PMMP. Kaikki meni mallikaasti ja Korkalaisen kanssa ehdittiin punomaan juonia tulevia projekteja varten. Groovy!

Sitten päästiin miesten hommiin, nimittäin Monsteriser oli valittu illan aloittajaksi, joten pääsin koeponnistamaan stereon ja vetämään ekan keikan Profilella, Jusbaumin hoidellessa monitorit. Keikka oli hyvä, vaikka teltan avausslotti ei artisteille kaikkein helpoin ja mukavin olekkaan, koska jengi vasta valuu noita aikoja telttaan. Monrepoo ei kuitenkaan anteeksi pyydellyt ja äijät toimittivat rapsakan Rock-Shown.

PMMP räjäytti potin. Ei kysyttävää.

Apikset tulivat omalla crewillä ja tiskeillä, joten vaihto meni kivuttomasti. Sammio oli ihan suvereeni backlineri! En ollut nähnyt orkesteria muutamaan vuoteen, joten pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti, jampoilla on ihan hermeettisesti hittejä!

Few drinks ja nukkumaan, koska klo 10 sunnuntaina alkoi kirkonmenot teltassa.

Pirteänä aamusta toimittamaan Herran hommia, ei jäänyt lapsille kerrottavaa.


Tässä tärkeimmät, koitan kirjoitella tänne jatkossa päivittäin ja täytyy varmaan joku kamarunkkausosio vääntää, koska nyt on työkalut kohdillaan!

-Tero

p.s. tuossa alla pari Pikku-Villen ottamaa kuvaa ja yllä olevaan kuvaan liittyy eräs sketsi, mutta siitä myöhemmin.