Taas meni viikko sellaisella vauhdilla, ettei konetta tarvinnut hupihommiin availla, joten palataan ajassa viikon verran taaksepäin.
Torstaina Imatralla oli teemana "Souled Blues". Ike Turner oli peruttanut esiintymisensä paria päivää aiemmin, joten Ikeä paikkamaan oli saatu Erja Lyytinen ja Dave Lindholm & The Daltons.
Ennen kuin Shemeikia Copelandin orkesteri saapui tsekkaamaan, mulle jäi aikaa treffata Helsingistä Imatralle palanneita vaimoa ja poikaa. Konsta pääsi Pefun opastuksella kokeilemaan Hog1000:sta ja valojen välkyttelyä, oli varmasti pikku-ukolle päivän kovin juttu. Tässä on iskä vähän kelaillut, että täytyy hoitaa pojalle nuorena yliannostus kaikkiin ääni- ja valolaitteisiin, niin ymmärtää vanhempana lukea itselleen oikean ammatin, esim. lääkärin hommat kävisi isälle ja äitille hyvin ;-).
Ensimmäisenä tsekkaamassa kävi Shemeikia Copelandin bändi. Ei omia seppiä matkassa, joten pientä puhdehommaa tiedossa. Orkesterin hanut olivat todella leppoisaa porukkaa ja soinnintarkistus meni todella helposti. Keikallakin taisi tulla meikäläiselle jopa yksi tilaus lavalta, kun kosketinsoittaja siirtyi soittamaan seisaalteen, niin kävin heittämässä Maxin kulman alle kakkosnelosen pätkän. Kaikinpuolin kiva meininki, mutta aika kaukana blues rupesi olemaan noitten musasta, enemmänkin matsku oli sellaista soulfunkpopbluesia, mutta tuntuihan tuo uppoavan.
Myös Dr. Helander & His Medicine Men kävivät tarkistamassa soinnin. Itse Helander oli mulle uusi tuttavuus, mutta bändissä oli monta tuttua naamaa, mm. Kuloniemi, Pratskin, Leevi Leppänen, joten pätevää raporttia oli luvassa.
Illan aloitti Erja Lyytinen, jolle oli varattu harmittavan vähän vetoaikaa, tuota kun olisi kuunnellut pidempäänkin. Lyytinen on selkeästi meikäläisen TOP5:ssa, kun puhutaan suomalaisista blues-kitaristeista.
Toisena vuorossa tuo Dr. Helander & co. ja pätevää raporttia saatiin, tosin mitään mieleenpainuvaa ei tuolla keikalla tosin ollut.
Kolmantena lavalle nousi Dave & The Daltons. Nopea linjatarkastus ja Dave dobron kanssa lavalle. Dave kyllä lunasti paikkansa Turnerin paikkaajana täydellisesti. Henk. koht. ei paljon Iken tuotanto käynyt mielessä, kun Dave louhi aluksi soolona "helmiä" ja kun Daltons astui kehiin, niin peli oli selvä. En muista, että olisin voinut aiemmin puhua suomalaisen bändin ja AC/DC:n tai ZZ Topin kompista samassa lauseessa :-) Suosittelen lämpimästi.
Pääesiintyjänä veti tuo edellämainittu Shemeikia Copeland, mutta allekirjoittaneen huippuhetket koettiin kyllä tuolla Daven keikalla.
Vähän selkääntaputtelua ja Sedulan kautta nukkumaan.
Perjantai 6.7 "Funk Candies"
Puoliltapäivin tonteille odottelemaan Candy Dulferin ryhmää. Orkesteri on tällä hetkellä Euroopan-kiertueella, joten poppoo karautti tonteille peräkärryllä varustetulla nightlinerillä. Joka tontille oli myös oma ukko, siispä sai keskittyä tarjoiluhommiin ja käyttökoulutuksen antamiseen. Monitoriseppä veti nimittäin ensimmäistä kertaa Digidesignin Venuella, mutta taas tuli todistettua miten matala on kynnys ottaa tuo bulsa haltuun, vaikka oli sekaisin IEM:iä ja kulmia.
Toisena tsekkamaan saapui legendaarinen Defunkt, melkein alkuperäisessä kokoonpanossa. Ihan törkeän kova meininki jo tsekissä. Eivät tuoneet omia seppiä, joten pääsin ihan itse vetelemään. Tuon keikan olisi mielellään miksuttanut uloskin päin.
Aloitusvuoro oli tällä kertaa Nils Landgrenilla & UMO:lla. Landgren oli mulle tuntematon nimi, mutta kun tuossa vähän penkoi taustoja, niin kyllähän herran soittoa on tietämättään tullut kuultua aika monella levyllä. Herra on soittanut yli 500:lla albumilla, (mm. ABBA, Hancock, Randy Crawford, yms.). Veto oli hyvä lämmittely Defunktille ja Dulferille.
Defunkt veti sellaisen keikan, että täytyy aloittaa orkesterin levyjen metsästys. Respect!
Candy Dulfer oli henk. koht. viikon odotetuin artisti. Candy oli Imatralla edellisen kerran muistaakseni 1997. Tuo keikka on ollut meikäläisen TOP1:nen Imatralla nähdyistä vedoista, ja vähän jännitti, että onko aika kullannut muistot meiningistä. Onneksi pelko oli turhaa, aivan järjettömän tiukkaa tykitystä alusta loppuun. Vielä kun orkesterista varmaan puolet on vaikuttanut Princen bändissä, niin biiseistäkään ei ollut pulaa. Ehdottomasti paras ilta! (Prince muuten vetää 21 keikkaa Lontoossa Plasan aikoihin, täytyy varmaan aloittaa lippujen metsästys)
Pari kaljaa, jonka jälkeen vielä Pefun ja Matiaksen viinikoulun osa1: "Älä nauti puna-/valkoviiniä näin" ;-)
Lauantai 7.7 "World Final"
Viimeiseen koitokseen saapui viinikoulun jäljiltä nuutunutta porukkaa. Onneksi asiakkaina oli ymmärtäväinen Jaimaica-orkesteri, tuota ryhmä ei nimittäin paljoa puristellut. Bändin tyypit oli todella mukavia, ainoastaan tourdamageri ja etupään hahmo olivat ainoat "väsyneet" (taisivat vetää eri lääkityksellä kuin bändi). Muuten hyvä veto, mutta FOH-hanu oli mieltynyt "Kari Tapio"-tyyppisiin efektointeihin, joita seppä myös viljeli ansiokkaasti useisiin instrumentteihin. Efekteistä aiheutuneita kiertoefektejä voisi varmaan kuvailla sanoilla "mielenkiintoinen" ja "ei haluttu".
Toisena tsekkaajana oli Unkarilainen Djabe. Aika hämärää hämmennystä, mutta erittäin mielenkiintoinen veto. Taas tuli sellaisia instrumentteja joita meikäläinen ei ollut aiemmin nähnytkään. Tuolla keikalla muistui taas mieleen, että rumpali voi tuplapedaalilla soittaa muutakin kuin nopeasti ja paljon ;-)
Illan aloituksena oli IBBF:n 25v. juhlatilaisuus. Puheita, viirien jakoa yms. (Maukalle onnittelut IBBF-viiristä!), Orkesterina toimi IBBF Special Band, josta ei sen enempää...
Djabe aloitti illan erittäin hyvällä vedolla, jonka jälkeen lavalle nousi Septeto Nacional. Orkesterilla oli oma etupään mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, joten sain ajo-ohjeet tulkin välityksellä, joten ei muuta kun soittajat lavalle ja show käyntiin. Veto oli varmaan diggareille mieleen, mutta itse kuuntelisin tuollaista mieluummin jossain Havannan terassilla, Mojito kädessä.
Jamaica All Starsilla oli kunnia päättää vuoden 2007 festari. Hyvä oli meininki, vaikka itselläni alkoi olla havaittavissa pientä taisteluväsymystä.
Illan päätteeksi jo perinteeksi muodostunut Jackson Brownen "Load Out" ja yhteiskuva, jonka jälkeen hanskat käteen ja kamat nippuun. Kuudelta tonteille saapui vaihtomiehet, siispä itse sai siinä vaiheessa painua pehkuihin, joten eipä tarvinnut lava-/alumiinirettelöihin osallistua.
Sunnutaina olisi ollut vielä loppubileet, mutta velvollisuudet odottivat ja jouduin skippaamaan nuo kinkerit.
Lämpimät kiitokset vielä kerran kaikille ystäville ja kavereille, jotka olitte mukana "rikoksessa", oli nimittäin mukavaa. Päivitän vielä kuvakimaran ja kamarunkkaus osion, kunhan pääsen hieman nopeamman yhteyden ääreen. Niin, ja kävinhän tuossa miksaamassa pari keikkaa Johnsoneita, joten noistakin on raporttia luvassa.
p.s. tuossa pöydällä odottaa iso vadillinen tänään poimittuja kanttarelleja, mitähän tekis...






